Uudelleen syntymisen kauneus on jokaisessa toistaan seuraavassa hetkessä…
Uudelleen syntymisen kauneus on jokaisessa toistaan seuraavassa hetkessä…lause joka jäi pyörimään hetken jatkuneen ajatusketjun seurauksena, jonka alulle panevana voimana toimi piano-musiikin säestämä kuvajulkaisu jossa luki seuraavalla tavalla:
“The older I get, the more I understand that it’s okay to live a life others don’t understand” - on ok, elää elämää jota muut eivät ymmärrä…
Tämän blogitekstin tarkoituksena ei ollut muodostua tavatoman pitkäksi, enkä tiedä onko tässä selkeää punaista lankaakaan, mutta annetaanpa ajatuksen tällä kertaa virrata näiden teemojen ympärillä ja sisäisen keskustelun välittyä sormieni kautta näppäimistölle…
Kerään rohkeuttani ja aloitan…. Here we go;
VAROITUS: sisältää paikoin voimakasta kielenkäyttöä.
Elämä tanssii kuoleman kanssa…
Oikeastaan tämä pohdinta sai alkunsa jo aikaisin aamulla herätessäni lapseni kanssa uuteen päivään ja hän yllätti minut täysin kysyessään minulta mitä on kuolema. Hetki oli hämmentävä sillä se ei varsinaisesti ollut ensimmäinen asia jonka olisin odottanut kuulevani vasta heränneen alle kouluikäisen lapsen suusta. Tiesin toki, että kyselyiän koittaessa sieltä voi tulla ihan mitä vaan, missä tilanteessa tahansa… En osannut moista odottaa, joten yritin antaa järkevimmän mahdollisen vastauksen siihen hätään.
Siinä tilanteessa en osannut sanoa kuin että se on luonnollinen tapahtuma jonka myötä asiat lakkaavat olemasta ja vaikka näin onkin, ei tällä asialla sovi vitsailla tai leikkiä. Hän tyytyi vastaukseen, toivotti hyvät huomenet ja ilmoitti reippaasti mitä haluaisi syödä aamupalalla mennessään aamutoimilleen.
Lapset ovat siitä ihania, että he ovat niin välittömiä, läsnä hetkessä ja täynnä elämää. He ovat kuin raikas keväinen tuulenhenkäys versoavalla mättäällä tai tuulessa heiluvat hiirenkorville puhkeavat koivunoksat…. He pohtivat, miettivät ja kyselevät jatkaen sitten seuraavan hetkeen leikkimään sen suuremmin asiaa enempiä miettimättä… Ollappa aina hetkessä kuten lapsi; täysillä kiinni elämän syrjässä…
Itse taas… pysähdyin jälleen pohtimaan kuinka käsi kädessä nuo asiat kulkevatkaan ja tällä kertaa annan myös sinun, arvoisa lukijani, lukea yhden sisäisistä monologeistani;
Elämä tanssii kuoleman kanssa…
Jokaisessa hetkessä toinen seuraa toistaan… Soluja kuolee ja samalla uusia syntyy. Sydän pumppaa ja jokaisen pumppauksen välissä on lyhyt pysähtyneisyyden tila. Hengitys sisään täyttää tuoden happea ja elinvoimaa kunnes uloshengitys tyhjentää ja jättää kaiken hetkeksi tyhjiöön poistaen samalla kehosta tarpeettomia kaasuja.
Eikä vain kehontoimintomme ole ainoita asioita joiden kohdalla tämä tanssi toteutuu; sen voi löytää valinnoissamme ja niiden vaikutuksissa, ihmissuhteissamme ja siinä kuinka niistä osa kuolevat ja katoavat kuin syksyn lehdet ja osa niistä kasvavat kanssamme juureviksi puiksi…
Jokainen kerta kun hengitämme sisään, tuomme sisään uutta ja kun hengitämme ulos päästämme irti vanhasta… Se tapahtuu kaikkialla elämissämme, jokaisella tasolla, jatkuvasti… nopeammin kuin hengitys, hengityksen tahtiin tai pitemmillä aikaväleillä…. mutta tanssi tapahtuu…
Kasvamme kunnes lakkaamme olemasta
Kasvua tapahtuu niin kauan kun sisäänhengityksiä on jäljellä… niitä on annettu meille jokaiselle vain rajallinen määrä. Ehkä siksi onkin tärkeää välillä pysähtyä pohtimaan ja tarkastelemaan omaa elämää ja miettiä onko se menossa siihen suuntaan johon itse sen todella haluaa viedä..
Onko mahdollista, että valintasi eivät olisikaan puhtaasti omiasi? Minkä verran ajatuksiisi ja valintoihisi vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten yhteiskunta, työyhteisö, ystävät, perhe, sosiaalinen media, vallitsevat trendit? Miltä oma äänesi kuulostaa? Tunnetko sen todella?
Jos pystyt aidosti tuntemaan oman sisäisen äänesi, tiedät mikä on elämäsi suurin intohimo ja elät täysin rinnoin oman näköistä elämää, olen suunnattoman onnellinen sinun puolestasi ja ylpeä siitä, että olet löytänyt oman elämäsi syvimmän merkityksen ja suunnan.
Jos kuitenkin kenties annat ulkopuolisten asioiden, tapahtumien ja henkilöiden vaikuttaa siihen kuinka näet sisäisen maailmasi, olen silti sinusta ylpeä niistä jokaisesta kerrasta kun olet katsonut sisäänpäin ja löytänyt pienen palan sitä palapeliä joka muodostaa sinun todellisen itsesi. Kannustan sinua kaikella rakkaudella, rohkeasti kääntämään katseesi sisäänpäin ja katsomaan millainen tyyppi sieltä katsoo takaisin; ehkä hän kaipaa eniten koko maailmassa sitä, että huomaat hänet ja rakastat häntä tänään takaisin edes pienen lusikallisen verran lisää.
Tanssi elää meissä… me voimme tehdä valintoja tanssin edetessä kunnes viimeinenkin sointu on soitettu ja lakkaamme olemasta. Valintamme määrittävät millaiseksi puuksi kasvamme; kasvammeko suuriksi ja mahtaviksi jylhiksi puiksi, jotka tuovat turvaa, suojaa ja jopa kodin meitä pienemmille vasta versoaville taimille… vai kuihdummeko pieniksi ja kitukasvuisiksi nille sijoillemme. Me voimme valita…
Uudelleen syntymisen kauneus on jokaisessa toistaan seuraavassa hetkessä
Voimme löytää itsemme uudelleen joka ikinen hetki. Voimme valita uudelleen joka ikinen hetki ja tehdä toisin. Voimme vaihtaa suuntaa, voimme ottaa opiksemme jo kokemastamme, muttei meidän pidä antaa menneiden tapahtumien määritellä itseämme tai tulevaisuuttamme.
Kasvuun kuuluu kivut ja kun päätät haluta itsellesi oman näköistä, autentista elämää, kasvukipuja on varmasti luvassa. Se on hyvä asia, sillä kaiken mikä ei enää tue kasvuasi on määrä jäädä pois matkasta, oli ne asiat sitten paikkoja, tavaroita, ihmisiä… mitä tahansa. Jos esimerkiksi jostakusta ihmisestä luopuminen tuntuu vaikealta ja pahalta, saatat irtipäästämisen pelossa taantua paikallesi. Joskus oikeat valinnat tuntuu hemmetin pahalta, vaikka sydämessäsi tiedät ettet voi muuta kuin repäistä laastarin irti.
Oman suurimman potentiaalin löytäminen ja oman elämän eläminen omilla ehdoillaan on suurin lahja jonka voit itsellesi antaa; tunnet rajasi ja tiedät mistä pidät tai et pidä, sinulla on käsitys siitä kuinka haluat tulla kohdelluksi ja elät arvokkaasti. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kuljet ympäriinsä nokka pystyssä pätemässä omaa paremmuuttasi, ei, vaan se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä ettet niin sanotusti anna edes lähipiirisi käydä paskantamassa kuistillesi, mutta kykenet olemaan ihmisiä kohtaan ystävällinen ja oman arvosi tunteva ihmisolento.
Kasvu jatkuu kunnes lakkaamme olemasta… Tanssi jatkuu kunnes lakkaamme olemasta.. Elääksemme oman näköistä elämää, on päivän selvää etteivät kaikki ympärillämme tue valintojamme tai ymmärrä niitä. Se jos mikä kannattaa hyväksyä, sillä et varmasti itsekään ymmärrä tai edes hyväksy kaikkien muiden ihmisten valintoja. Joidenkin valintoihin voit samaistua enempi vähempi, mutta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä ne valinnat eivät ole sinun.
Sillä on merkitystä voitko olla sinuiksi itse tekemiesi, omien valintojesi kanssa ja jos et, ei ole vielä liian myöhäistä kääntää kasvuasi itseäsi miellyttävämpään suuntaan, sillä voimme löytää itsemme uudelleen jokaikinen hetki ja valita toisin. Et ole kellekään velkaa elämääsi, mutta jos et uskalla elää itsellesi joudut lopulta kohtaamaan vain itsesi.
Joten, “Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän, että voin elää elämääni tavalla jota muut eivät ymmärrä.”
Toivotan sinulle lämpöä, myötätuntoa ja helppoutta arkeesi.
-Namaste-
Lue myös: JOOGASTA APUA TATUOINNIN OTTAMISEEN?