Muutin mieleni "@kh&##le!!
Muutin mieleni!! Sellaista se on kun on sattunut syntymään tällaiseksi; mielen muuttaminen on välillä oikein meikäläisen leipälaji!!
Muutin mieleni siis blogin ja nettisivujeni kielisyydestä ja tuohon ylempänä mainittuun kierrän takaisin tuonempana.
Tässä “muutin mieleni” aiheisessa postauksessa ajattelin vähän avata joitain seikkoja ura- ja alavalinnoissani jotka mahdollisesti myös sinua hyvä lukijani, ovat pohdituttaneet.
Esimerkiksi se miten tatuoiminen ja joogaaminen nyt on millään tavalla sovitettavissa samaan konseptiin?
Jotkut haasteet joiden kanssa kamppailen päivittäin, olen kamppaillut koko ikäni ja vasta vain muutamien vuosien aikana tullut näistä itse tietoiseksi (ja alkanut itsekin ymmärtämään miksi asiat ovat menneet niinkuin ovat menneet), on myös hyvä mielestäni sanoittaa auki.
Mutta koska tosiaan muutin blogin kielellisyyttä koskevan päätökseni, lienee paikallaan myös perustella paluu suomenkieleen. En suoraan sanottuna ehkä oikein ymmärtänyt KENELLE kirjoitan. Mietittyäni asiaa tämän kuluneen vuoden (2023) aikana (jolloin myös opiskelin joogaopettajaksi ja tein valtavan määrän reflektointia törmättyäni massiiviseen kriisiin siitä kuka oikeastaan olen) tulin lopulta siihen tulokseen, että äidinkieleni olisi kuitenkin vielä toistaiseksi se jonka avulla tuon ääntäni kuuluviin.
Päätin suorasukaisesti kertoa rehellisesti toimintaani vaikuttavat ja vaikuttaneet tekijät omassa itsessäni; erikoisen tapauksen maine kun kerta on jo plakkarissa niin mitä hävetävää minulla olisi…. mitään menetettävää ei ainakaan.
Diagnoosina hyperkineettinen häiriö
Kuulostaa hirmuisen hienolta tuohon muotoon taitettuna, eikö totta? Kyseessä on siis lyhyesti kuvattuna ADHD:n variantti ,jossa keskittymis- ja toiminnanhäiriöiden ohessa yksilöllä on koko ajan rauhaton olo sekä tarve liikkua jollain tavalla.
Itse olen siis saanut tämän diagnoosin aikuisena vuonna 2021, mikä oli minulle suoranainen helpotus. Saatat miettiä nyt millä ihmeen tavalla tämän kyseisen seikan esiin nostaminen liittyy nyt sitten yhtään mihinkään? Yksinkertaisesti siitä syystä, että se liittyy saumattomasti kaikkeen mitä olenelämässäni tehnyt ja tulen tekemään; nykyään ja jatkossa toki huomattavasti suuremman ymmärryksen valossa kuin koskaan aiemmin.
Itse ADHD:sta en sen kummemmin ala tässä postauksessa avaamaan; alla olevista linkeistä pääset tutustumaan aiheeseen:
Jos tietämyksesi ADHD:sta (tai kirjolla olemisesta ylipäänsä) ajatukseen pikku poikien ylivilkkaasta ja ohimenevästä häiriökäytöksestä, suosittelen tutustumaan aiheeseen sillä muutoin tietämyksesi aiheesta ei pääse edes ruohonjuuri tasolle. Mitä enemmän ihmiset aidosti sivistävät itseään tästä aiheesta, olivatpa he neuroepätyypillisiä tai eivät, sen paremmat mahdollisuudet meillä kaikilla on tulla toimeen edes jollain tavalla itsestämme poikkeavien yksilöiden kanssa.
Me, Myself & I
No mutta miten tämä ominaisuuksienkirjo näkyy sitten allekirjoittaneella?
Kiitos kaikkeuden olen löytänyt joogan pariin reipas 10 vuotta sitten, sillä sen avulla olen vuosien harjoittamisen myötä saanut aivosumun ja jatkuvan tietotulvan pään sisällä edes hieman rauhallisemmaksi! Lisäksi harjoituksen fyysinen puoli on auttanut minua saamaan stimmauksen (pakkoliikkeet kuten polven hervoton ylös-alas pompottaminen) maltillisemmaksi. Toki en löytänyt joogaa yllämainittuun tarkoitukseen tai noita seikkoja lievittääkseni, vaan harjoituksen myötä huomasin joogalla olevan minun olotilaani helpottava vaikutus.
Pähkinänkuoressa löysin joogan pranayama-hengitysharjoitusten kautta aikakautena jolloin käsin vaikeasta masennuksesta. Fyysiset harjoitukset seurasivat kun huomasin niistä olevan iso apu tatuoijan työergonomiaan tuomien haasteiden kanssa ja ajansaatossa myös joogan filosofia tuli osaksi harjoitustani kunnes uskaltauduin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveni ryhtyä jooganopettajaksi (ihan ensisijaisesti syventääkseni omaa harjoitustani).
Jooga on myös auttanut myös mieleni haasteisiin; olen huomattavasti armollisempi itseäni kohtaan tänä päivänä vaikka edelleen minulla on taipumusta prokrastinaatioon, luuppaamiseen, jumittamiseen tai vaikkapa tunnepuheeseen ja vaikeuteen säädellä omia tunteitani. Saatuani vielä aikuisiällä kliinisen diagnoosin ADHD:n variantistani, palaset ikään kuin loksahtelivat paremmin paikoilleen ja ymmärsin miksi minun on muun muassa ollut haasteellista suoriutua joistain päivittäisistä askereista ja miksi en ole osannut toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja kanssakäymisissä ihmisten kanssa.
Ja älä käsitä tätä väärin; en sano että koska ADHD ihminen voi sen varjolla käyttäytyä miten vaan, päinvastoin melkeinpä väitän että jos joku käyttäytyy kuin persereikä itse-diagnosoidun ADHD:n varjolla hän tuskin on kirjolla.
Moni ADHD:n omaava on myös vailla diagnoosia sillä prosessi on usein aikaa vievä, monimutkainen, eikä välttämättä kaikilla ole mahdollisuutta päästä riittävällä tavalla pätevöityneen terveydenhuollon ammatilaisen pakeille. Samaan aikaan yhä useampi saa myös diagnoosin kun tutkimustyötä ja tietoa aiheesta saadaan jatkuvasti lisää, joten kysessä ei myöskään ole muoti-ilmiö (varmasti on myös yksilöitä joille koko homma on vain tapa saada huomiota; aidosti neuroepätyypillisyys kuitenkin asettaa arkeen sellaisia haasteita että valtaosa väittäisin luopuisi ihan mielellään näistä piirteistä jos pystyisi). Punainen lanka: haasteista huolimatta neuroepätyypilliset ihmiset ovat ihan samalla tavalla vastuussa omista tekemisistään ja sanomisistaan / tekemättä tai sanomatta jättämisistään.
Olen erittäin tietoinen esimerkiksi ulosantini tylyydestä pahimmillaan vaikkakin parhaimmillaan annan kaikkeni silloin kun koen että kaikki todella puhaltavat yhteen hiileen ja osallistuvat edistääkseen yhteisöllisyyttä. Jälkimmäisen kohdalla olen lukuisia kertoja antanut kaikkeni ihmisille jotka ovat nähneet minussa ehkä enemmän omaa agendaansa edistäviä skenaarioita ja voin syyttää itseäni siitä etten ole osannut asettaa lähtökohtaisesti omia rajojani käytönnössä lainkaan alunpitäen… tästä sitten on seurannut se ensimmäinen eli tyly ja agressiivinen puolustautuminen.
En ole pahoillani siitä miten asiat ovat menneessä tapahtuneet sillä kaikki kokemani on ollut minulle arvokasta ja hyvin opettavaista; opettavaista ennen kaikkea siitä kuka olen. Siitä olen pahoillani, etten ole osannut aina tuoda mielipiteitäni esiin rauhanomaisin keinoin kun ensin itse olen sallinut itseni ajettavan nurkkaan.
Yhteenvetona sanoisin että ADHD on luovan työni taustalla hyrräävä moottori; vaikka ilmiössä on valtavasti monenlaisia haasteita sen ominaisuuksiin kuuluu myös piirteitä jotka ilman muuta ovat hyödyksi taiteentekemisen kanssa. Hyvänä esimerkkinä voin mainita hyperfokuksen joka on tatuoijan tarkassa työssä ilman muuta kuin taivaan lahja (vaikka välillä onkin tilanteita ettei sitä meinaa tajuta pitää taukoa ennen kun asiakas varovaisesti mainitsee vessatauon). Tässä yhtälössä jooga puolestaan tasapainottaa sekä mieltä että auttaa kehoa pysymään kunnossa haastavista työasennoista huolimatta.
Bikeryogi / tatuointien ammattilainen / äiti
Aloitetaanpa siitä miten jooga usein nähdään. Luultavasti jokaisella on jonkinlainen käsitys nykypäivänä tästä aiheesta olipa sitten perehtynyt joogaan taikka ei. Usein ihmiset jotka eivät aiheeseen ole tutustuneet mieltävät sen esimerkiksi pötköttelynä, rauhallisenä venyttelynä jota oikeastaan ei voi pitää kunnon liikuntana tai vaihtoehtoisesti mennään ajatteluun käsittämättömästä akrobatiasta johon tavallinen kuolevainen ei edes villeimmissä unelmissaan kykenisi!!
Toisaalta joogaan liittyy myös tietynlainen hyveellisyyden ja puhtauden ideologia joka voi jopa kulminoitua äärimmillään askeettisten arvojen mukaan elämisenä (mikä joissain osissa maailmaa on myöskin toki tavoittelemisen arvoista).
Kaikki tämä on totta, mutta ne eivät välttämättä puhuttele kaikkia.
Minusta on ihana ajatella, että voi elää ja harjoittaa joogaa myös oman sisäisen totuuden kautta. Perinteisessä jooganfilosofiassa on paljon sellaista joka resonoi kanssani ja joogan historiassa erityisesti joogasotureiden osuus saa minut suorastaan elinvoimaiseksi. Lämmöllä voin suositella Matti Rautaniemen kirjoja “Joogan historia” sekä “Tiedonjanoinen Joogi” mikäli aihetta kohtaan heräsi kiinnostusta:
Kuitenkin samaan aikaan olen modernissa ajassa elävä länsimaalainen ihminen, taiteentekijä, tatuoija ja rakastan ajaa moottoripyörää sekä harrastan ampumista. Taiteeni ihmisten iholla on ehkä epäsovinnaista klassisen taideajattelun puitteissa, mutta se ei tee siitä vähemmän taidetta. Olen itsekin päästä varpaisiin tatuoitu ja kannan tatuointeja suorastaan sotilaallisella ylpeydellä. Joogaharjoituksen teen jokaisena vuoden päivänä joko meditoiden, sivistäen itseäni ja/tai asanaharjoittelulla.
Joogina ja jooganopettajana rakastan dynaamista asanaharjoitusta ja itseni haastamista; tapanani on tehdä sitruunoista mehua ja kääntää vastoinkäymiset jollain tavalla voitokseni… jos ei muuta niin aina voi oppia jotain ja tehdä asiat sitten eri tavalla. Ulkonäköni ja habitukseni puolesta en varmasti edusta stereotyyppistä jooganopettajaa. Toisaalta filosofialtani en edusta stereotyyppistä tatuoijaa myöskään. EIKÄ MINUN TARVITSE!
Yritin jollain tapaa löytää paikkaani yrittämällä tehdä asiat kauan samalla tavalla kuin yleisesti ottaen kaikki muutkin tekevät… yritin sulautua joukkoon ja kuulua porukkaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, en ole aina todellakaan osannut pitää yllä henkilökohtaisia rajojani ja monesti päätynyt ottamaan kantaakseni yksin asioita jotka olisivat kuuluneet esimerkiksi koko työporukalle. Pelkäsin että jään yksin jollen tee myönnytyksiä oman jaksamiseni kustannuksella.
Vasta kun minusta tuli äiti, oivalsin kuinka itse olin sallinut tällaisten tilanteiden syntymisen. Lapseni hyvinvoinnin nimissä, minun oli löydettävä omat rajani ja pidettävä niistä kiinni vaikka se tarkoittaisikin sitä, että elämästäni katoaisi ihmisiä.. Juuri niin siinä sitten kävi, mutta parasta on se, että kaikista tärkeimmät ihmissuhteet vain lujittuivat tämän itseni uudelleen löytämis- prosessin käynnistyttyä ja tästä olen erittäin kiitollinen.
Tulevaisuuden kuvia
Myönnettäköön, että eksistentiaalisen kriisini aikana kipuilin valtavan paljon ja mieleni oli täynnä elämää suurempia kysymyksiä siitä kuka minä olen ja mitähän hittoa minä oikein täällä lopulta mahdan toimittaa.
Tuohon jälkimmäiseen ei ehkä ole mitään suoraa vastausta, sillä luulen sen seikan selkiytymisen olevan jonkinlaisessa käymistilassa vielä tässä vaiheesa kun tätä artikkelia kirjoitan. Voi olla että koko minun elämäni syvin tarkoitus on loputon itseni kehittäminen ja eteenpäin meneminen ilman tarkkaa kiintopistettä; joka päiväisen joogaharjoitukseni myötä koen tietyllä tapaa olevani perillä tehdessäni matkaa, vaikkakin ajoittain nepsy-piirteeni saavatkin minut ajoittain kyseenalaistamaan aivan kaiken.
Ensimmäiseen, kuka minä olen, minun on ehkä hieman helpompi vastata. Vaikka tämäkin on jatkuvassa muutoksen ja kasvun tilassa, on minulla käsitys siitä. Olen Olivia, olen äiti, puoliso, ystävä, lapsi, vaikka todellisuudessa olen yksi pieni osanen tässä kaikkeudessa. Työtäni on toteuttaa kauniita tatuointeja ja olen erikoistunut peittotatuointeihin sekä lisäksi tekemään tätä taidemuotoa freehand-tekniikalla. Toisaalta olen intohimoinen joogi sekä jooganopettaja; jos suinkin voin joogan keinoin auttaa ihmisiä voimaan omissa nahoissaan paremmin ( kuten tatuointienkin kanssa ), tarjoan siihen mahdollisuuksia. Tämän vuoksi olen luonut online jooga tarjontaa sekä myös antanut yksityistunteja. Nämä kaksi auttamisen muotoa tulevat jatkossakin olemaan työni peruskallio ja tapani tehdä ammattejani heijastelevat sitä millainen tyyppi oikeastaan olen; jonkun sortin metallia kuunteleva kaljupäinen (tällä hetkellä) kirjosieppo.
Tällä hetkellä haaveilen siitä, että päivätyöni tatuoijana saisi rinnalleen yhden tai kaksi vakio viikkotuntia lähiopetusta jooganopettajana. Online joogatunnit ovat tarjolla myös tulevaisuudessa. Lisäksi kaipaan kovasti reissaamista, joten guestspottaaminen tulee tekemään takaisin tulon vuodesta 2024 alkaen.
Se mihin elämä lopulta kuljettaa, on jatkuvassa liikkeessä ja siksi on tärkeää olla ennen kaikkea totuudellinen itselleen. Me kaikki kasvamme, kehitymme ja muutumme. Siksi paras tapa olla on joustava virtaus. Harva on samaa mieltä kaikista asioista tänä päivänä mitä he olivat vaikka 10 vuotta sitten. Siksi on mielestäni absurdia olettaa että kaikesta olisi nyt samaa mieltä, kuin 10 vuoden kuluttua .
Meillä kaikilla on oikeus muuttaa mieltämme "@kh&##le!!
Kiitos sinulle lukijani
Olihan valtavan pitkä, suoranainen oksennusryöppy sanoja! Mutta sinä teit sen ja luit koko artikkelini!!
Kiitos valtavan paljon siitä!!
Halutessasi voit jakaa tämän artikkelin ja jos sen teet olen siitä hyvin kiitollinen!
Lopuksi haluan tarjota sinulle mahdollisuuden tulla kokeilemaan joogaa online tunnilleni; vielä mitä, haastan sinut kokeilemaan! :D Jos et ole koskaan hyvä lukijani kokenut joogaa, sitä suuremmalla syyllä sillä voiko ihminen todella muodostaa perustavanlaatuista mielipidettä mistään kokematta sitä itse?
Koodilla FIRST-CLASS-FREE saat täysin veloituksettoman joogatunnin
Koodilla OSMABLOG saat 50% alennuksen sarjakortista
Tule siis kanssani harjoittelemaan!
Lisäksi tatuointeihin liittyvä muistutus tänne ihan viimeiseksi: Mikäli haluat tietää ensimmäisten joukossa milloin kalenterini uusille ajoille aukeaa, liity VIP-postituslistalle:
Lähetä nimi, e-mail ja puhelinnumero sähköpostilla osoitteeseen oliviamoonchild@osmalife.rocks
Postituslistalle ilmoittautuessasi hyväksyt sähköposti-ja tekstiviestimarkkinoinnin. Jatkossa tulet saamaan tärkeät tiedotteet kuten kalenterin aukeamisen ajankohdat sekä tiedon mahdollisista peruutusajoista ennen sosiaalista mediaa!
-Tatuoimisiin
<3 Olivia Moonchild
